COUNTRYMUSIIKISSA on useita alaryhmiä ja suuntauksia, joista yksi tunnetuimmista on
”The Bakersfield Sound”. Tyyli syntyi ja kehittyi 1950 ja 1960 -luvuilla Bakersfieldin kaupungissa Kaliforniassa. Se oli vastareaktio sliipatulle ja isolla panostuksella tuotetulle Nashville soundille, jossa käytettiin kaikkea mahdollista jousiorkestereita ja kuorolaulua myöten.

BAKERSFIELD SOUNDISSA musiikki haluttiin pitää yksinkertaisena ja aitona. Soittimia oli
perussetti eli steel kitara, basso, rummut ja sähkökitara, josta erityisesti Fender Telecasterin omanlainen sointi tuli suosituksi. Bakersfield-soundin esittämistavassa oli tärkeää tansittavuus ja rytmin tarkkuus.

“Sounds of Bakersfield” -show esittää kahden tunnetuimman tekijän,
Buck Owensin ja Merle Haggardin, hittikappaleita pohjalaisin voimin.

Ostrobothnia Oldtimersissa esiintyvät:
Bengt Huhta, laulu ja akustinen kitara
Janne Granlund, laulu ja akustinen kitara
Pekka Viitala, sähkökitara ja laulu
Peter Nylund, steel kitara ja laulu
Christian Lunabba, rummut
Börje Nylund, basso

BUCK OWENS
Alvis Edgar Owens Jr. – myöhemmin tunnetuna Buck Owens – syntyi Sherman-nimisessä kaupungissa Texasissa 12. elokuuta 1929. Perhe hankki elantonsa vuokraviljelijöinä, jolloin osa sadosta annettiin vuokran vastineena. Buckin äiti soitti pianoa seudun kirkossa ja kodin musikaalisuudella oli merkitys nuoren miehen myöhempään elämään.

Perhe päätti muuttaa Kaliforniaan paremman toimeentulon toivossa. Matkan varrella heidän auto meni rikki Arizonan Mezassa, joten perhe päätti asettua tälle seudulle. Buckin isä osti vanhan pianon, jota hän opetteli soittamaan. Myös radio hankittiin ja Buck pääsi kuulemaan sellaisia countrytähtiä kuin Bob Wills ja Roy Acuff.

Perhe asui vanhassa maalattiapohjaisessa maalaistalossa ilman sähköä. Nuori Buck auttoi puuvillan ja maissin korjuussa vapaa-aikoinaan. Perheen toimeentuloa avustaakseen Buck teki ylimääräisiä töitä kuorma-auton kuljettajana ja sadonkorjaana.
Kuusitoistavuotiaana Buck päätti tulla artistiksi. Hän oli etevä soittamaan kitaraa sekä mandoliinia ja esiintyi KTYL-nimisessä paikallisradioasemalla paikallisen yhtyeen kanssa. Seitsemäntoistavuotioaana hän meni naimisiin ja sai kaksi poikaa, Buddyn ja Miken.

Buck huomasi ettei Mezassa ollut tulevaisuutta musiikin eikä minkään muunkaan suhteen.
Hän päätti muuttaa nuoren perheensä kanssa Bakersfieldiin Kaliforniaan, jossa oli työtä tarjolla sekä sadonkorjuussa että öljykentillä. 

The Schoolhouse Playboys
Pian asetettuaan asumaan Bakersfieldiin Buck perusti yhtyeen nimeltä ”The Schoolhouse Playboys”. Yhtye sai esiintymisiä ympäri seutua ja vähitellen myös Los Angelesissa yhdessä tulevien countrytähtien Tennesee Ernie Fordin ja Wanda Jacksonin kanssa.
Eräänä kertana yhteen alkuperäinen solisti sairastui ja Buck sai hypätä hänen paikalleen sijaiseksi. Esityksestä tuli suuri menestys ja Buck oli onnensa kukkuloilla. Pian Buck ymmärsi ettei musiikissa voi tulla tähdeksi ilman omaa materiaalia. Hän alkoi kirjoittaa omia kappaleita. Ensimmäinen suuri menestys tuli 1959 kappaleella Second Fiddle.

The Buckaroos
1960-luvulla Buck Owens perusti uuden yhtyeen nimeltään  ”The Buckaroos”, joka myöhemmin saavutti paljon menestystä. Merle Haggard, toinen Bakersfield soundiin merkittävästi vaikuttanut henkilö, ehdotti The Buckaroos nimeä v. 1962 olleessan lyhyen aikaa ryhmässä mukana. Buckaroos-yhtye tuli tunnetuksi myös isänmaallisista puna-valko-sinisen tähtikuvioiduista kitaroista. Buck Owensin menestys kasvoi kasvamistaan ja 1971 hän tyrmäsi kaikki kriitikot sovittamalla Paul Simonsin “Bridge Over Troubled Water” -kappaleesta country hitin.

Pienenä sivujuonena kerrottakoon: Doyle Holly, joka soitti bassoa The Buckaroos-yhtyeessä  60-luvun loppupuoliskolla, aloitti soolouransa 1970 luvun alkupuolella. Kun Doyle vieraili Skandinaviassa vuonna 1986 niin suomalainen Country Life -yhtye säesti häntä eräissä Ruotsin ja Suomen suurimmissa countryfestivaaleilla. Doyle asui yhtyeen soittajien kotona ja oli niin pidetty, että eräs pieni koiranpentu sai nimen hänen mukaansa.

Buck Owensin musiikillinen ura kesti yli 60 vuotta – vuodesta 1945 vuoteen 2006 saakka.
Hän tuli tunnetuksi niin laulajana, muusikkona, yhtyeen johtajana, säveltäjänä, tuottajana
kuin tv ohjelmajuontana.

Buck Owensin menestyksen salaisuus
Taustalta löytyy päteviä muusikkoja ja erittäin taitava manageri Jack McFadden. Suuret artistit, kuten The Beatles, Barbara Streisand, Dean Martin ja Ray Charles, ovat esittäneet Buck Owensin sävellyksiä ja tätä kautta hänen musiikki on tullut tunnetuksi laajemmalle yleisölle. Owensin tarttuvat melodiat ja yksinkertaiset tekstit ovat puhutelleet country faneja ja useimmista kappaleista tuli myyntimenestyksiä. Buckaroos-yhtyeensä kanssa Buck Owens teki suuren määrän hittikappaleita ja tuli siten The Bakersfield soundin pioneeriksi.

Buck Owens kuoli 76-vuotiaana sydänkohtaukseen Bakersfieldissä vuonna 2006.
Jotain Buck Owensin suosiosta kertoo se, että Bakersfieldiläisiä yhä tänä päivänäkin kutsutaan Buckersfieldiläisiksi kaupungin ison pojan mukaan.

MERLE HAGGARD
Merle Ronald Haggard syntyi 6. huhtikuuta 1937 lähellä Bakersfieldin kaupunkia Kaliforniassa, jonne hänen vanhemat muuttivat Oklahomasta suuren laman aikoihin. Kotiseudulla tuli oli tuhonnut ladon ja eläminen maanviljelyllä näytti toivottomalta.
Perheen isä teki töitä Santa Fe Railroadin palveluksessa ja sai siten mahdollisuuden ostaa vanhan junan tavaravaunun läheisestä Oildalen kaupungista. Tavaravaunu vaihdettiin pieneen hieman myöhemmin yksinkertaiseen asuntoon, josta tuli Merlen synnyinkoti.

Isän kuolema 1945 vaikutti suuresti nuoren Merlen elämään. Kun äiti aloitti työnteon elättääkseen perheen niin Merlen kapinallisuus alkoi kasvamaan. Hän teki pienempiä rikoksia, väärensi shekkejä ja päätyi lopulta näpistelyn vuoksi kasvatuslaitokseen. Ystävänsä kanssa 14-vuotias Merle karkasi laitoksesta ja he päättivät mennä Teksasiin liftaamalla ja salamatkustajina tavarajunalla.
Myöhemmin samana vuonna nuorukaiset palasivat Kaliforniaan, jossa joutuivat pidätetyiksi murrosta epäiltynä. Heidät päästettiin myöhemmin vapaaksi kun oikeat varkaat pidätettiin ja tällä kertaa poikien voitiin todeta olleen syyttömiä.

Merlen ollessa 12-vuotias hän oli saanut veljeltään käytetyn kitaran jota oli opetellut hieman soittamaan. Hän esiintyi ensimmäisen kerran soittajana 5 dollarin ja ilmaisen oluen palkkiolla. Jatkuvat rikokset veivät hänet kuitenkin eri laitoksiin joista hän pakeni tilaisuuksien mukaan.

Erään kerran Merle meni tunnetyn Lefty Frizzellin konserttiin. Hän pääsi myös tapaamaan idoliaan, jolloin kävi ilmi, että Merle osasi laulaa kaikki hänen kappaleet. Tämä johti siihen, että Frizzell kieltäytyi laulamasta jollei Merle saisi esittää joitakin kappaleita konsertin alussa. Yleisön hyvä vastaanotto sai Merlen harkitsemaan uraa musiikin alalla. Toisen työn ohella Merle alkoi esiintymään yöklubeissa ja pääsi myös vaikuttamaan paikallisen tv-show esityksessä.

Mutta vaikeudet eivät olleet vielä ohi: vastanaineena ja suurten taloudellisten paineiden alla Merle koetti ryöstää tienvarsikuppilan. Hän jäi kiinni ja joutui Bakersfieldin vankilaan, josta hänet myöhemmin siirrettiin tuntemattomaan San Quentinin vankilaan. Merlen ollessa vankilassa hänen vaimo alkoi odottamaan lasta toiselle miehelle. Asia aiheutti Merlelle valtavaa painetta ja hänen oli vaikea selviytyä normaaleista vankilarutiineista mikä johti viikoksi eristysselliin.

Eristyssellissä Merle tapasi vangin, joka oli tuomittu kuolemaan ammuttuaan poliisin pakoyrityksen yhteydessä. Keskustelut kuolemaan tuomitun vangin kanssa kuin myös tuomion toimeenpano saivat Merlen ymmärtämään muutoksen tarpeen omassa elämässään. Merle alkoi opiskelemaan vankilassa ja jatkoi myös musiikillisiaan valmiuksia.

Eräs Merlen kohokohdista oli istua yleisössä Johnny Cashin legendaarisella San Quentinin esiintymisellä. Cashin show inspiroi Merlea yhä enemmän satsaamaan omaan uraan.

Merle Haggard pääsi vankilasta 1962 ja tunsi omien sanojensa mukaan itsensä ”niin yksinäiseksi kuin vain voi olla”. Hänellä kesti useita kuukausia totutella vapauteen. Merle jatkoi kuitenkin uraa musiikin parissa ja vuonna 1964 tuli varsinainen läpimurto kappalella ”Sing A Sad Song”.

Merle Haggard on tämän jälkeen jatkanut erittäin menestyksekästä uraa mistä kertoo Billboardin countrylistalla 38 listan ykkössijaa. Haggardia kutsutaan ”Poet of the common man” – tavallisen ihmisen runoilija – hänen kyvystään ilmaista erilaisia tunteita ja tilanteita epätavallisen maanläheisellä tavalla. Musikaalisesti hän on ollut esikuvana Bakersfield soundissa mutta myös nk. “Outlaw countryn” joka syntyi 1970-luvun lopulla. Paitsi että Haggard on ilmiömäinen laulaja ja lauluntekijä hän on myös erittäin hyvä kitaristi ja viulunsoittaja.

Merle Haggard  on edelleen aktiivinen. Keuhkosyöpäleikkauksesta toivuttuaan marraskuussa 2008 oli aika tehdä ”comeback” tammikuussa 2009 – puhutaan ruutiäijistä. Tämän päivän popcountry ei kuitenkaan ole hänen suosikkiaan vaan musiikin tulee olla ”pure country music”.